Viikonloppuna kisattiin PRT-yhdistyksen MEJÄ-mestaruudesta Pyhtäällä. Totti ja Tellu oli ilmoitettu AVO-luokkaan. Perjantaina ajettaessa Kotkaan satoi vettä aivan järjettömästi. La aamu näytti jo paremmalta, mutta ilma oli viileä. Jälkitalkoissa ei sentään kastuttu juurikaan, vaikka iltapäivästä muutama pisara vettä saatiinkin. Maasto oli paikoin aika haastavaa, kivikkoista, vesakkoista ja ryteikköistä. Mustelmilta ja naarmuilta ei vältytty. Lisäksi ojien ylitykset veivät voimia. Niissä kun sai ponnistaa niin paljon kuin vain jaksoi, mikäli halusi pitää saappaat kuivina. Molempien jälkien tekemiseen kului tuntia normaalia pidempi aika.

Seuraava aamu oli jännitystä pullollaan. Kun laukauksen siedot oli testattu niin päästiin vihdoinkin jäljlle. AVO-luokassa oli neljä koiraa. Totti pääsi jäljelle kolmantena ja Tellu viimeisenä. Taivas oli pilvetön, mutta kova tuuli teki ilmasta viileän.

Tuomari Mari Tilles arvioi Totin suorituksen seuraavasti:

"Erinomainen rauhoitettu lähtö. Totti jäljestää maavainulla reipasta kävelyvauhtia. Vaikka edetään runsaasti tarkistuksia tehden, jäljestäjälle on koko ajan tiedossa, missä jälki kulkee. 1. kulma ja makaus ohitetaan kaukaa tarkistuslenkkiä tehdessä. 2. kulma ja makaus tarkasti ja hyvin merkaten. Kaadolle tultaessa tuuli painaa hajua pois jäljeltä, mutta kaato löytyy hienosti ja sitä esitellään ylpeänä muulle joukolle. Erinomainen jälkipari."

AVO 1 pistein 43, AVO-luokan voitto ja nousu VOI-luokkaan .

Tellua verotti selkeästi pitkään autossa odottaminen. Jäljelle pääsi vasta klo 12:50, kun viime kokeessa pääsi jo heti aamusta klo 9. Tuomari tankkasi eväitä ennen lähtöä ja ne olisivat maistuneet Tellullekin .

Harmillisesti Tellun jäljellä oli liikaa häiriötekijöitä sen kyvyille. Tuomarin selostus:

"Ohjattu rauhallinen lähtö. Tellu jäljestää maavainua käyttäen. Heti lähdön jälkeen poistutaan jäljeltä tutkimaan vanhoja luita ja riistan jätöksiä. Palautuksen jälkeen jäljestys jatkuu. 1. kulma mennään tarkasti ja 1. makaus tulee merkatuksi erinomaisesti. Kulman jälkeen mennään pois jäljeltä vesakkoon ja joudutaan palauttamaan. Uusi alku ei onnistu, sillä Tellu on päättänyt mennä takaisin vesakkoon ja hyvin määrätietoisesti. Koe keskeytetään. Harjoitellen kaadolle. Tellu kaipaa lisää harjoitusta riistarikkaissa maastoissa."

AVO 0.

VOI-luokkalaiset kisasivat yhdistyksen MEJÄ-mestaruudesta. Kahdeksasta koirasta vain kolme oli parsoneita ja niistäkin vain yksi sai 1-tuloksen. Kaikkiaan 1-tuloksia tuli VOI-luokassa 2 kpl ja AVO-luokassa 1 kpl.

Totti sai kutsun ensi viikonlopun kokeeseen, mutta katsotaan lähdetäänkö ekaa kertaa VOI-jäljelle harjoittelematta.

Lauantaiaamuna otettiin nokka kohti Raumaa ja vuoden ensimmäistä ulkokoiranäyttelyä. Viime vuoden tapaan sää oli sateinen. Tuomarina oli venäläinen Elena Kuleshova.

"Big size male with elegant compact body. Typical head with nice expression. Good pigment. Strong bone and body. Needs a little bit more substance. Correct tail. Typical movement. Correct coat."

Näillä sanoilla heltisi ERI SA AVK2 PU3. Aika usein ohitsemme menee hieman matalampi vastustaja. Totti on mitattu 38 cm korkeaksi, joten mistään yli-isosta ei kuitenkaan ole kyse. Näin paljon kuitenkin tuomareiden näkemykset eroavat. Viime viikolla vain EH ja nyt taas tutumpaa ERI SA...

Nyt pidämme pienen tauon näyttelyissä ja jatkamme viimeisen sertin metsästystä kotimaassa syksymmällä. Mejä- ja luolakokeet kutsuvat!

Reissun päätteeksi teimme Totille jäljen, joka ajettiin sunnuntaina aamulla. Into oli pojalla kova, kun arvasi mihin pääsi. Jälki kulki läpi kauhean vanhan tiheikön. Totille se ei tuottanut mitään ongelmia vaan paineli reippaalla vauhdilla lähes jälkiuralla ensimmäiselle kulmalle. Seuraava osuus jatkui samalla tyylillä. Ainoastaan kallioseinämän ylitys hieman mietitytti. Toinen kulma olikin tuulisella aukealla ja se oikaistiin. Viimeisellä osiolla lentokone meni matalalta ja vei hetkeksi huomion Totilta. Samassa rytäkässä joku kanalintu pyrähti vierestä.  Kielsin kovasti, ettei jää sille tavaksi. Kehoituksella jatkettiin matkaa suoraan kaadolle, joka nuolemisen jälkeen napattiin vielä suuhun.

Ikään kuin kenraaliharjoituksena ensi viikonlopun mejä-kokeeseen mennään oikein hyvillä mielin!

Tänään Tellu pääsee ajamaan oman jälkensä. Toivottavasti silläkin on hyvä vire päällä.

Edit: Tellu jäljesti suuren osan matkasta jälkiuralla tai hieman vieressä. Kulmat tuottivat vaikeuksia ja molemmat oikaistiin. Muutenkin meno oli oudon ilmavainuista ja kehoitella piti muutamaan otteeseen. Ekalla osuudella poistui riistapolkua pitkin ja piti palautella jäljelle päin. Kaato kuitenkin lopuksi löytyi ja siitäpä ei tällä kertaa halluttu luopua millään.

Totin jumituksia on käyty hieromassa kerran viikossa. Ilmeisesti tuo luolakoe veti toisen puolen jumiin ja lemmenkekkerit jumitti myös omalta osaltaan. Ensimmäisen kerran jälkeen oli etupuoli saatu avattua ja eilen toisella kertaa alkoi takapää ja selkä aueta. Viime viikonlopun kehäravissa oli kyllä semmoista lentoa, että tiesin hieronnasta olevan apua.

Tellu on käynyt samalla hierojalla jo toista vuotta. Nyt sekin pitäisi viedä sinne kun agility jumittaa pomppukonetta. Tellu vaan on sen verran varauksellinen, ettei rentoudu ihan samalla tavalla kuin Totti.

Viime talvi oli leuto eikä tarvinnut hyödyntää hierojalla olevia juoksu- sekä vesijuoksumattoa. Nyt kyllä otan tuon vesijuoksunkin ohjelmaan ainakin Totille. Jospa sillä saisi tiivistettyä hieman lapoja.

Sitten kun vielä jaksaisi varata itsellekin hieronnan...

Punkkikausi on alkanut. Viime viikonloppuna molemmat koirat saivat Bayvantic-annokset niskaan. Nuo ovat toimineet meillä hyvin eikä punkkejä ole näkynyt. Vappuaattona Tellun turkin päällä tallusteli yksi pieni punkki, mutta eipä pystynyt kiinnittymään ihoon.

Kesällä olisi tarkoitus matkata Alpeille, missä punkkeja on siis todella paljon. Koirulit onkin hyvä suojata tehokkaimmilla aineilla mitä valikoimista löytyy. Tellulla käytettiin ennen Scalibor-pantaa, mutta siitä luovuttiin Totin tullessa taloon. Pennun kun ei ole turvallista jässyttää moista myrkkypantaa. Kerran kuussa laitettava liuos kestää myös uintia ja pesua.

Arvioiden mukaan tänä vuonna tulee paljon hyttysiä. Itse sain jo kaksi pistosta yöllä ja ne kutiavat todella paljon. Harmi, ettei ihmisille voi hyödyntää elukoiden punkkiöljyjä

"Kookas, hyvässä kuivassa kunnossa esitetty uros, joka antaa hieman ilmavan vaikutelman. Hyvä pää, korvat ja silmät mutta ilme voisi olla terhakampi. Hyvä purenta ja leuat. Kaunis kaula ja vahva selkä. Hyvä rintakehä. Tasapainoiset kulmautuneet raajat. Hyvä häntä. Kevyet helpot liikkeet. Hieman löysyyttä kyynärpäissä. Miellyttävä käytös, esiintyy erittäin hyvin. Hyvä karkea karva ja nahka."

Näin arvosteli Maija Mäkinen Totin tänään Lahden KV -näyttelyssä. Tulos ei sitten ihan vastannutkaan arvostelua ja tällä kertaa AVO EH AVK 4. Tämä näyttely oli ensimmäinen Totin täytettyä kaksi vuotta. Kun plakkarissa on jo saavutettuna kaksi sertiä niin on sanomattakin selvää, ettei EH ollut ihan sitä mitä lähdettiin aamusta hakemaan.

Kun kyseessä on arvostelulaji ei voi kuitenkaan olla pettynyt. Ennakkoon oli aavistettavissa, ettei tässä ihan Maijan suosikkeja olla. Keuruun ryhmäkehässä häneltä kun ei ihailuja herunut.

Ilo oli olla taas kehässä Totin kanssa. Tilaa oli liikkua ja tuomarikin kehoitti pyörähtämään kolmannen kerran "kun kerran näyttää koira siitä nauttivan" :D. Seisotukset menivät oikein hyvin. Mitä nyt tuomarin vinkulelu hieman häiritsi.

Viikolla hierojakin sanoi, että kuivassa kunnossa Totti on.  Meillä on nyt luolailutreenit kesken, joten en ala sitä suotta syöttämään jytkyksi.

Nokka kohti uusia näyttelyitä. Viikon kuluttua seuraavaa jo pukkaa :)

Kuva kahden viikon takaa.

Niin se aika vaan rientää ja meidän pikkusesta omatoimisesta tyttösestä on kasvanut jo Aikuinen Nainen.

Tellu onkin ollut viikon ajan erityisen hyvällä tuulella ja vaatinut Tottia leikkimään mitä ihmeellisimpiin aikoihin vuorokaudesta. Matot vaan lentää kaksikon alla.

Vaika ikää tulee lisää ei siis leikin määrä todellakaan vähene, varmaan koskaan. Tellu viettää syntymäpäiviä agilityä treenaten. Illalla saa sitten vielä leikkiä ihanien tennispallojen kanssa :)

Totti kävi eilen  virallisissa luolakoirien taipumuskokeissa Ikaalisissa. Halusin käydä katsomassa onko treenaus tuottanut tulosta. Etukäteen tiesin, että tyhjän luolan tarkastus tulee olemaan vaikea ja varsinkin kun paikka oli täysin uusi niin minulle kuin koirallekin.

Tuomari ilmoitti heti alkuun, että vastassa olisi iskevät ketut. Meidän kotiluolan ketut ovat olleet varsin pehmeitä näiden rinnalla. Ahdinko tuotti suuria ongelmia Totille. Ehkäpä pieni epävarmuus iski uudessa ympäristössä. Suurin voitto tuli jo siitä, että päästiin varsinaiseen riistakokeeseen. Onneksi riistan haju oli kuitenkin niin houkutteleva, että Totti sai, joskin vaivalloisesti pungettua itsensä ahdingosta läpi. Sitten saatiinkin hetken kuunnella parasta Totissa. Ilmoitushaukku oli hyvä ja lähti ketun perään luukkujen avauduttua. Kettupa ei jäänytkään päätepesään vaan palasi kulmaan sekä sahasi tätä väliä kolme kertaa kokeen aikana. Uusi tilanne Totille ja se tyytyi työskentelemään maksimissaan puolessa välissä madallusta. Tuomarin sanojen mukaan koira ei saanut kettua vakuuttuneeksi eli puolustautumaan. Hyvä kuuluva haukku. Tuomari toivoisi hieman lisää määrätietoisuutta.

Olin etukäteen suunnitellut keskeyttäväni kokeen jos Totti jää haukkumaan madalluksen taakse. Turhaan sitä siellä haukuttaa 20 min. Tavoitteet täyttyivät eli päästiin varsinaiseen riistakokeeseen ja edettiin jopa puoleen väliin madallusta. Tulokseksi C35, johon olen erittäin tyytyväinen (Kehitysaste C = koira, joka kokeen aikana on osoittanut hyvää taipumusta). Pisteitä tiputti vajaa tyhjän luolan tarkastus ja sekin mentiin keittiön kautta. Intoääntä oli, mutta ei sentään niin paljoa kuin treeneissä.

Ikä ja treenit tuovat varmasti lisää kokemusta. Suunta on kuitenkin oikea ja tästä on hyvä jatkaa.

Kultapoju täyttää tänään kaksi vuotta!

Paljon mukavia asioita on tapahtunut vuoden aikana ja lisää on tulossa. Totti on minulle kovin rakas ja siitä on kasvanut kaikin puolin ihana harrastuskoira!

Totti sai synttärilahjan muutaman päivän etukäteen, kun viime viikonloppuna tuli Kajaanista asti ihana Sylvi-tyttönen tapaamaan Tottia tositarkoituksella . Toivottavasti kesäkuussa näemme pienten vattutassujen vilistävän kohti uusia seikkailuja.

Vihdoinkin uskallettiin pääsiäisenä jälkientekopuuhiin, vaikka sääennuste uhkaili lumisateella. Onneksi rintama meni ohi ja molemmille koirille saatiin väännettyä omat, vaikkakin hieman vajaat jäljet lumettomalle pohjalle.

Totti kävi jo edellisenä päivänä kuumana muistaen, että tarvikkeiden esille ottaminen johtaa itse toimintaan. Raukka ei meinannut karvapöksyissään pysyä, kun oli niin innoissaan. Seuraavana aamuna valjaiden ja liinojen esille ottaminen nostatti Tellullekin innon.

Taidot eivät olleet kummaltakaan ruostuneet talven aikana . Tellulle tuli hieman haasteellinen alku, kun aukealta puhalsi todella kova tuuli siirtäen jälkeä aika kauas. Pienen vinkumisen ja yhden kehoituksen jälkeen palasi kuitenkin itsenäisesti jälkiuralle ja jatkoi maavainulla aina kaadolle asti. Kulmankin löysi taittavasti ilman mitään lenkityksiä. Hienoa katsottavaa varsinkin, kun Tellu on aikaisemmin käyttäny ilmavainua.

Kaato houkutti paljon ja sitä nuoltiin innolla. Tellun uudet jälkivaljaat toimivat oikein hyvin ja tilauksessa on oma  sävyyn sopiva limenvärinen jälkiliina.

Seuraavaksi vuorossa oli Totti, joka tyypillisesti kouhkasi lähdölle kauhealla innolla. Lähdössä ahmi äijämäisesti veristä multaa naamaan. Vauhti oli reipas ja aika paljon oli tällä kertaa pää pystyssä. Osan matkaa jälkiuralla, mutta aikamoisia kaarroksia poika teki. Kulmalle tuli kuitenkin suoraan ja lähti siitä heti oikeaan suuntaan kaavittuaan sitä hetken. Kaadolle takaa leikaten ja kertakiellolla, ettei vaan hairahdu poistumispolulle. Kaato nuuhkittiin ja nuoltiin. Kehujen jälkeen poislähdössä nappasi sorkan tiukasti hampaisiin, mutta irroitti nätisti pyynnöstä.

Jäljestyksen jälkeen olikin sisällä kaksi raukeaa ja onnellista  koiraa... ja ihmistä .

Sitä sanaa ei vaan voi sanoa ääneen tai koirat sekoavat .

Näin keväisin piha on kurainen ja tennispallot tulevat kertakaikkisen ällöttäviksi likamöykyiksi koirien leikkiessä niillä. Tellu on niin ronkeli, ettei sille kelpaa mitkään täysikumipallot. Silmiini pisti mainos Doggalleryn uusista palloista. Kuvasta linkki tuotetietoihin.

Kuva: Doggallery

Yllätykseksi Tellu innostui näitä palloista välittömästi eikä haikaillut tennispallojen perään. Nämä pallot eivät likaannu ja kaiken huipuksi ne vielä kelluvat. Kesäkelejä siis odotellessa. S-koon pallo on mitoiltaankin lähes tennispalloa vastaava.

Hieman rauhallisemmin näillä palloila heitellään, koska sen liikerata ei ole muodosta johtuen vakio. Siinäpä se hauskuus piileekin. Totti on ihan täpinöissään, kun pallo tekee yllättävän käännöksen juuri kun on haukkaamassa sitä lennosta kitaansa. Pallot ovat olleet käytössä nyt pari päivää ja naarmuakaan ei ole niihin jäänyt, vaikka Tellukin sovitteli hampaitaan palloon hieman liian aktiivisesti.